Tervehdys!

Olen tässä muuten viime viikkojen aikana miettinyt, että ei taida kovin kiinnostavaa luettavaa olla tää meikäläisen blogi? Syöpäsairaan 'omituiset' ja/tai tavalliset kuulumiset ja/tai ajatukset etc. etc. Yhtenä kertana huvikseen vähän 'selailin' ja ihan joka blogi-alustalla suosituimpia ovat matkailuun, kauneuteen, hyvinvointiin, laihdutukseen, ruoanlaittoon, trendeihin porautuvat blogit! Ne vaan kiinnostaa nykyihmistä, eikäpä siinä mitään - se on ihan terveellistä ja normaalia. Tottakait! Enhän itsekään lue kenekään 'sairaskertomuksia' tai ylipäätään muitakaan blogeja. Sorry siit! No mut siltikin aion jatkaa tällä aloittamallani matkalla. :P

Mun flunssa se ei meinaa vaan ottaa talttuakseen. Räkä seilaa eestaas kuin hississä tossa nenä- ja otsaontelon välissä ja mä oon karseen VÄSYNYT! Kohta en jaksa kissaa sanoo! Jos viime verikokeissa ei olisi veriarvot olleet niin buenot, menisin jo vauhdilla lekuriin. Mutta ehkä tää on vaan tätä flunssaa mitä lie! Torstaina mulla onkin tärskyt IAS:n Proffan kanssa, niinkuin kontrollikäynnin merkeissä. Toivottavasti mä muuten saan sen tutkimusrapsan, josta edellisellä kerralla mulle mainitsi...

Kivoja jutskiakin on ollut. Hyvää ruokaa hyvässä seurassa Italialaisessa ravintolassa ja Gaala-iltaa Savoyssa ja parit drinksut yökerhossa. Kävin myös hyvän ystäväni kanssa Minä Olen -messuilla Finlandia-talolla. Näillä messuilla sitä riittää aina näkemistä ja kokemista! Huh huh! Niitä ei niin kivoja jutskia on kanssa riittänyt - lähinnä teknisten haasteiden kanssa. Ette muuten usko miten pulassa mä oon ollutkin!!!!

Ihan ekaksi mä olen kuukauden päivät opetellut ja 'säätänyt' uutta duunin kännyä. Kuullostaa lapselliselta, mutta käytännössä aivan totista totta, nimittäin vaihtaa windows-maailmasta outoon android-planeettaan... Vaatii himppasen totuttelua ja muutamaan kertaan sovellusten asetusten läpikäyntiä etc. etc. No sitten samaan syssyyn vaihtui myös duunin läppäri ja kaikki tiedostot yms. asetukset tietysti nurinkurin ja uusi office sovellus - se se vasta on per....! Ja taas tää tyttö opettelee ja säätää - säätää ja opettelee - ja aina vahingon kautta ymmärrykseen... Mutta sitten se palkinto vasta jysähtikin - tässä kohtaa psykedeelistä rumpujen pärinää...................... Tiputin sen kuukauden vanhan, just omanlaiseksi säädetyn Sampan Savoyssa vessanpyttyyn!!!!! Noh, arvaatte varmaan ettei se ikinä enää kunnolla henkiin herännyt. Kahdessa huoltopisteessä eivät ottaneet vastaan korjattavaksi. Muutama soitto vakuutusyhtiöihin - duunin ja kodin. Onnekseni tuo vahinko menee kotivakuutuksen piiriin ja uusi luuri tilattuna ja huomenna täällä. Ei kun sitten vaan uudestaan asentelemaan niitä hitonmoisia tiliasetuksia ja muita käyttöasetuksia, joita hädintuskin ehdin oppia ja edes ymmärtämään!!!!!!!!!!!!!!!!!! Ketuttaa niin vietävästi ja pojat täällä ovat kuittailleet niin, etten kyllä kauheesti kehtaa edes apuja kysellä! Noh, näistä onneksi selvitään pelkällä kahisevalla, kuin myös oppirahoilla, eikös? Ai niin, kerkesin mä vielä sunnuntaina hävittää sormuksenkin - just sen sormuksen tietty! Piti lähteä kylästä kesken kaiken etsimään sitä, kun ei antanut luonto periksi. Löytyi sitten onnekseni vierassängyltä kaiken vaateröykkiön keskeltä...

Mutta, yks tärkee juttu tapahtui. Tuossa vuorokauden luurittomassa tilassa tajusin kuinka avuton olenkaan ilman älypuhelintani. Enkä pelkästää siksi, että esim. kaupungilla yksin julkisilla kotiin palatessani tunsin orpohkoa olotilaa pelätessäni, että 'entäpä jos minulle sattuisi jotain ja tarvitsisin puhelinta?' Tai, että 'jos joku tarvitsisi mua älyttömästi, eikä tavoita?' MUTTA, myös siksi etten ollutkaan helpolla kiinni somen maailmassa! Se on pelottavaa jos mikä! Samalla lauantain reissulla, kun tosiaankin palailin kotio junalla, tajusin että mähän oikeesti olen myös niin piloille hemmoteltu ympäristön tuhooja, joka vaan mennä surruttelee isolla työsuhdeautollaan joka paikkaan mahdollisimman helpolla, etten edes osaa kävellä keskustassa järkevästi. Ystävä muistutti maanalaisesta reitistä Forumin ja juna-aseman välillä... Tai sitten mä olen vaan niin maalaisjuntti! Sovitaanko mielummin niin :D

Ensi viikonloppuna onneksi pitkästä aikaa möksälle! IHANAA! Ootan niin puusaunan tuoksua ja lempeitä löylyjä. Sitä loputonta hiljaisuutta ja yön pimeyttä! Jospa nuo vesisateetkin loppusi ja tulisi kohtuumoiset ulkoilukelit :) Sitä ennen torstaina menen joogaan. Serkkuni vetämään sellaiseen. Odotan niin paljon näiltä tulevilta torstai-hetkiltä, sisäistä rauhaa ja ymmärryksen matkaa itseeni <3

Mun on ihan pakko jakaa täälläkin viime öinen mahtavan ihana uni! Näin nimittäin viime yönä ihanaa unta, että pelastin aivan ihgun pullean palleroisen delfiinin pojan <3. Hän oli jumittunut verkkoihin ja jostain syystä olin lähettyvillä ja kyvykäs hänet pelastamaan pulastaan. Se tunne, kun meillä oli niin lystiä pelastusoperaation jälkeen - vieläkin tunnen meriveden suolan ihollani ja delfiinin liukkaan ihon sormissani - puhumattakaan pikku delfin nauravasta ilmeestä verkkokalvoillani! Mutta, eniten se meidän yhteinen riemu, kun hän viilletti mua pitkin merta ... jäi mielen sopukoihin. Lauloin aamusta "Älä herätä mua unesta tai mä en pääse sinne uudestaan" Se ei kuitenkaan auttanut, piti vaan nousta ylös ja notkuu duuniin... Mä olin jotenkin kauheen surullinen Tynkkysen kanssa, mutta kun tuo uni palasi mieleeni, mua hymyilyttää vaan ja se ei millään tahdo häipyä mun mielikuvista? Hassu tunne! Luin jostain netistä, että delfiini unissa saattaa symboloida seuraavaa:

Perinteisesti delfiinejä pidetään merimiesten suojelijoina ja matkaajien onnen tuojina. Delfiineillä onkin erityinen asema myyteissä ympäri maailman ihmisten auttajina ja ystävinä. Jo muinaiset kreikkalaiset pitivät delfiinejä oppaina tuntemattomaan yhdistäen nämä nisäkkäät eri jumaliinsa (Apollo, Dionysos, Poseidon ja Athena), rangaistuksena delfiinin tappamisesta oli kuolema. Muinaiset egyptiläiset kutsuivat delfiinejä taasen "merten kansaksi" ja kunnioittivat suuresti delfiinien älykkyyttä.

Delfiinit esiintyvät unissa melko harvoin, mutta useimmiten kokemus on sangen miellyttävä unennäkijälle. Kuten tosielämän kertomuksissa myös unimaailmassa delfiinit estävät usein ihmisiä hukkumasta, delfiinit koetaan aina suojelevina ja rauhoittavina hahmoina unissa. Niiden ystävällistä kommunikaatiota kuvaillaan sanattoman syväksi, varmuutta antavaksi ja muinaisen viisaaksi. Tämänkaltainen unikokemus saattaakin johdattaa unennäkijän kosketuksiin oman henkisen laatunsa kanssa ja tuoda koskettavan yhtenäisyyden tunteen luonnon ja hengen maailmaan. Heräämistä delfiiniunista kuvataan olotilana rauhalliseksi, onnelliseksi sekä levolliseksi ja unissa alkanut delfiinien opastama matka voikin jatkua oman itsen syvissä vesissä myös päivätajunnan aikaan.

 

Tässäpä mulle taas mietittävää - kerrassaan! Ihanat viikon jatkot kaikille! Lämpöö - Valoo - Rakkautta <3 Ihania unikuivia myös!

voimaelaimet-delfiinit.jpg