Heippaus kaikille!

Kaksi viikkoa on nyt tallusteltu ilman Maailman Parasta Kaveria Ikinä. Eka viikko oli hirvee! En halunnut lähtee lenkille, en sit millään. Ihan ahisti, kun ajattelinkin lähteväni näille hoodeille ja näkeväni niitä tuttuja ja ei tuttuja naamoja matkan varrella, ja melkein joka kulman takana... Entäpä sitten kävely yksin? Ilman hihnaa ja jotakin sen päässä? Ekaksi meinasin, että laitan lelukoiran hihnaan ja ulkoilutan sitä. Sitten keksin, että voin kuunnella musaa kuulokkeet korvilla ja leikkiä, etten huomaisi ketään ja varsinkaan jotuisi selittelemään miks yksinäni aamuisin kirmaan tuolla kaduilla. Näin olenkin juoksennellut melkein joka aamu reilun viikon ajan. Ollaan myös yhdessä käyty iltaisin pitkiä lenkkejä.

Monet itkut on tullut itkettyä. Ikävä on läsnä koko ajan. Oltiinhan me 10 vuotta tiiviisti yhdessä ja elämä aika lailla rakentui tuon pienen otuksen ympärille <3 Kotona hyvin usein huomaan käyttäytyväni niin kuin tuon karvakuonon kanssa tuli käyttäydyttyä, näen mukamas hännän huiskutusta - kuulen tuhinaa - tarkistelen onko raikasta vettä jne. jne. Puhumattakaan siitä tunteesta, kun on duunissa tai jossain muualla, että nyt pitää mennä - Jerryn pitää päästä pissalle... Kunnes havahdut siihen faktaan, että eihän tässä mihinkään mitään kiirettä ole! Ollaan onneksi voitu puhella kotona asiasta ja jaettu muistojamme keskenämme. Katseltu niitä satoja, noup siis tuhansia fotoloita, joita olen räpsinyt näiden vuosien aikana. Ja niitä muuten riittää! Saimme muuten pojan jo takaisin kotiin. SET toimi todella nopeasti ja uurna saatiin viikossa kotiin. Tää kuva kertoo Jerrystä enemmän kuin tuhat sanaa - se oli vaan kaikessa niin mukana! Tässäkin möksällä katseltiin näkyykö kissaa pihalla...

h%C3%B6mp%C3%A4t_mv.jpg

No, mutta me oltiin sitten viime viikonloppu Himoksella. Nightwishillä oli gig Himos Parkissa ja olimme varanneet 'koirakämpän' Patalahden rantamotellista. Ei ollut meillä koirulia mukana sitten, mutta monilla oli. Jerry olisi viihtynyt siellä. Motellimajoitus oli sangen kelpo sellainen, vajaa 30 m2 rivitalossa ja ihan järven rannassa. Motellin kupeessa oli huoltis, jonka yhteydessä myymälä ja ravintola. Lisäksi konserttiin ja sieltä yöllä takaisin, oli järjestetty bussikuljetukset. Joten, kaikki sujui oikeesti kuin Strömssöössä :D Minä pääsin jopa melomaan ihan pihasta, meloinkin Himos Arenan äärille tsekkailemaan paikat. Oli aika siistii nähdä tästäkin perspektiivistä 'keikka'. Meillä oli tällä kertaa VIP:it, tämäkin kiva kokemus. Ruoka oli hyvää ja paikat katetulla terassilla ja vieläpä kolmannessa kerroksessa - näkymät aivan erinomaiset!

20160823_130512.jpg

Mun kondis on edelleen ollut erinomainen. En oikein osaa edes kuvailla kuinka kiitollinen olen ja kuinka siunatuksi itseni tunnen. Joka ilta ristin käteni ja kuiskaan kauneimman kiitokseni, samalla myös hartaimman toiveeni, että näin saisin jatkaakin... Tapasin ihanan Proffan jokin aika sitten - hän totesi, ettei halua nähdä minua vähään aikaan, sen verran hyvässä kunnossa tyttö on :) Seuraavan kerran tapaamme vasta marraskuussa, jos vaan kaikki jatkuu näin hienosti. Huomenna minulla on tapaaminen IAS:n Proffan kanssa.

Melonnasta on tullut iso ja tärkee osa tätä elämääni, voih kuinka puhdistavaa onkaan lipua erilaisissa maisemissa ja vesissä. Kyllä meillä on kaunis kotimaa ja kuinka runsas vesinen sellainen! Olen kyllä etuoikeutettu, kun saan pakata kajakkini vaan autoon ja huristella minne huvittaa - lipua laineiden kannateltavaksi ja ihastella luonnon kauneutta. Miettiä niitä omia syntyjä syviä ja palata turvallisesti rantaan. Isn't this life a great adventure - on mun mottoni.

Hyvää ja kaunista syksyn alkua, lämpöö - valoo ja rakkautta <3