Hyvää päivää ja alkanutta syyskuuta!
Hei, mä oon oikeesti nyt nolona ja äärettömän pahoillani! Mitään liian hämmentävää ei ole tapahtunut pienessä elämässäni. Hävitin vaan taannoin kevään korvilla kirjoittamisen ilon. Ihan niinku totaalisesti. Kävin kerran jos toisenkin täällä blogissa ja olin sormet näppäimillä... mutten saanut edes otsikkoa aikaiseksi, pää ja sydän oli aivan tyhjä. Enkä mä edes tiedä miks? Miks mulla löi niin tyhjää? Mutta, onneksi, tai enhän mä nyt tiedä onko se kenenkään muun onni, paitsi ehkä omani, että eräs henkilö mua 'muistutti laiminlyönnistäni'. Kiitos siitä vielä 'Hannay'. Hän oli löytänyt tämän minitarinani ja ihmetteli ystävällisesti kuinkahan mahdan voida tällä hetkellä....
Kiitos kaikille - kaikelle - kaikkialle, mä voin ihan älyttömän hyvin! Tosin ette varmasti usko, että on tässä kesän aikana ollut vähän kiviäkin polulla. Mistähän sitä taas aloittaisi, yritetäämpä kronologisessa aikajärjestyksessä seikkailla lyhyesti läpi nämä muutamat kuukaudet tän yhden elämän keväässä-kesässä-alkavassa syksyssä.
Ihan aluksi. Yksi ihana muisto alkukesästä on ihan pakko jakaa... Me käytiin Wonkan kaa yhdessä melomassa Espoon Siikajärvellä 🛶💓🙈🐾. Voi, kuinka upeeta meillä oli.
Huhtikuussa viimeiksi niin tohkeissani ilakoin aloittaneeni kuntonyrkkeilyn. No sehän olikin todella ihanaa, niin kauan kun sitä kesti. Tosin tässä selkä-jumituksessa suurena apuna oli kevään ensi auringon säteiden innoittama pihan kesäkuntoon laitto. Eräänä aamuna huomasin, etten oikein voi istua, enkä oikein seistäkkään, enkä maatakkaan, enkä olla oikein mitenkään päin. Eihän siinä muu taas auttanut, kun kipaista lääkäriin. Röntgenin kautta pääsin fyssarille ja löysimpä hyvän hierojankin. Alin nikamaväli selkarangassa on kovin matala ja onhan siellä kauttaaltaan alkavaa kulumaakin havaittavissa. Hitaasti, mutta varmasti kuntoutin itseäni kohti kesäkuussa alkavaa kesälomaa. Tänä vuonna olimmekin ottaneet loman kovin aikaseen ja aloitin lomani jo 16.6. Meillä olikin, keleistä huolimatta, tosi kiva ja aikatauluista vapaa lomajakso möksällä. Wonkalla oli kaverina ihana Spanish Hippie, eli Wolf (hoitokoira kennelistä, josta Wonkakin on).
Voi, että meillä oli kivaa katella noiden kahden tohinoita ja hommaamista! Wolf on alle vuoden vanha poika, syntynyt Espanjassa. Älyttömän ihanan iloinen pikkupoika, joka sai meidän Mr. Flower Poweriinkin vähän puhtia.
No, eihän se loma olisi loma, jos jotain ei sattuisi ihan loppumetreillä... Aah, niin joo. Tämän episodin meinasin jo unohtaakin. Mutta, mä sain hyvältä ystävältäni sellaisen upean Taffelin sup-laudan, ilmatäytteisen sellaisen... Eiköhän sitä sitten pitänyt päästä yhtenä kauniina päivänä, puusavotan jälkeen, kokeilemaan. Hyvin innokkalla ja typerällä otteella vieläpä. Olin jopa youtubesta katsellut opetusvideoita kuinka aloittelija saa touchin tästä lajista... MUTTA! miten ne kaikki unohtuivatkin matkalla rantaan................................ Vastoin kaikkia sääntöjä - neuvoja - järkeä, päätin loikata laiturilta kaikkine heikkoine tasapainoaisteineni sille omasta mielestäni niin vakaalle laudalle. Arvaatte miten kävi? Tietysti mä rojahdin vasten laituria ja sen rakenteita, niin että selkä auki ja pikkuvarvas poikki. Arvaatte, että sain myös kuulla tästä... Vähin äänin, nöyränä hiivin takaisin kuistille nuolemaan haavojani. Noh, lääkärireissuhan tästäkin tuli. Onneksi ei likaisia tikkuja palkeenkielessä eikä tulehtunutta haavaa vaan olin jo pian ruvilla. Pirun varvas vaivaa vieläkin!
Mutta sitten. Oltiin jo loman viimeisen ja kolmannen viikon keskiviikossa ja tultu kaupunkiin. Käytiin lounaalla thaimaalaisessa ravintolassa. Eiköhän mulla alkanut illasta mahdottomat vatsan väänteet ja omituinen olo valtasi kropan. Kivut ne vaan paheni ja olotila oli ajoittain kauhistuttavakin. Minä vaan sitkeenä olin sitä mieltä, että joku vatsapöpö siitä ruoasta tuli. Kuljin linkussa, mutta torstaille oli sovittuna auton huoltoa, erikoissilmälääkäriä ja töissä konserniraporttien tekoa. Niin eihän niitä minun luonteella tekemättä jätetty! Kivut paheni, mutta kun mulla sattuu olemaan kovin eriskummallisen korkea kipukynnys, en tajunnutkaan kuinka kipeä olen! Vihdoin perjantaina ip jouduin taipumaan ja lupautumaan lähteä vietäväksi sairaalaan. Sitä ennen haimme kuitenkin sen auton sieltä huollosta... Olin neljän aikoihin Jorvissa, ennen yhdeksää vaivuin leikkaussalissa uneen 👀💤. Eipäs siinä parin vuorokauden aikana käynyt sitten pienessä mielessäkään, että se voisi olla umpisuoli. Ja sellainen umppari, joka puhkesi ja tulehdutti vatsaontelon. Ou Nou! CRPkin yli 400 ja tila oli todellakin vakava. Mutta, minullapa sattui taas hyvä tuuri ja kirurgi oli todella hyvä ja kivakin, hän sai onnekseni räjähtäneen umpparin ja märät vatsasta poistettua tähystyksellä. Eli, selvisin vain kolmella pienellä ja hyvin parantuneella haavalla 🙏. Seuraavalle tiistaille makasin sairaalassa ja sitten 'jatkoin lomaani' parilla viikolla kotosalla toipuessa. Tuo toipuminen se ottikin koville tällä erää. Sisso sentään, etten jaksanut oikein kissaa sanoa. Tulin jo töihinkin ja ihmettelin vaan kovin heikkoa kuntoani. Soittelin pitkin poikin omat terveysasemat, Jorvit, omat Proffat ja työterveyslääkärit. Ja kaikki sanoo mulle, että ethän sä tosta nyt hetkessä toivu! Enkä toipunutkaan. Mutta, taas varasin aikaa työterveyslääkäriin. Kuinka ollakkaan tulehdusarvot taas koholla ja eikun röntgeniin. Noh, joku pöpö keuhkoissa ja uutta antibiottikuuria napaan ja sängyn pohjille.
MUTTA, siitä kun mä nousin. Oon kuulkaas niin voimissain, että lenkillä välistä täytyy ihan vetää käsijarrua etten hyppelisi ilosta 😬😁. Nyt lupasin mun suojelusenkeleille, että saavat pitää lomaa, eikä tarvitse painaa ylitöitä 24/7 🤗😇. Yritän pitää itsekin itsestäni huolen.
Paljon kaikkea kivaakin on mahtunut näihin kuukausiin kaiken em. väliin; Tukholman risteily, lapsuuden ystävien kanssa chillailua ja Toto Tammisaaressa, paella partyja ystävän luona, juhannusvieraita mökillä, muita mökkivieraita, ihanien kummityttöjen tapaamiset, koiranäyttelyitä ja ihan vaan möksäoleilua jne. Ja nyrkkeilyt jatkuu 🥊🔝.
MUTTA, meillä on kohta ihan uudet kujeet Wonkalandiassa... Sillä, meitä on kohta 4. Onni Poika (*220717), Wonkan pikkuveli, 'brother from another mother' muuttaa meille 15.9 🐶🙊🐾. IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIKKKKKKKKKKKKKKKK! Onni tulee myös samasta kennelistä kuin isoveljensä. Onko vähän söpö pissanhajuinen pötkylä 💓💓💓 Wonka tapasi pötkylän reilu viikko sitten ja hän toimi esimerkillisen isoveljen tavoin, tervehti pikkukaveria nuolemalla hänen nenukin 💓💓💓. Uskomme, että kaikki tulee menemään hyvin.
Tämmöisiä tällä kertaa. Pohjilla käytiin, mutta sieltä noustiin. Toivotaan, että nämä kaikenmoiset jonninjoutavat sairastelut nyt olisivat tässä ainakin vuodeksi etiäpäin. Ja kaikkea ihanaa on eessäpäin, jokaisesta päivästä ja hetkestä olen aina vaan niin kiitollinen niin huonommista kuin hyvistäkin.
Toivottavasti teidän kaikkien kesä on ollut keleistä huolimatta 'aurinkoinen' ja rentouttava ja teillä on taskut täynnä tarmoa tulevan talven ja pimeän varalle.💓 Toivon kaikille kaikkea hyvää ja nauttikaa luonnosta! Tässä väriterapiaa aamusumusta möksärannasta.
Seuraavaan kertaan;
Tuiskunne
]]>
