Niin se on viikonloppu vääjäämättä kääntymässä lopuilleen - kello on lasu 02:30. Jollain tavalla en vaan tahdo mennä nukkumaan? Ei kait se ole väärin? Ihanasta ja kivasta viikonlopusta olenkin saanut nauttia - kiitos!. Eilen vietimme työporukan kanssa pikkujoulua Kalliossa.  Peacockin Comeback oli ihan mieleenjäävä esitys, ehkä eniten musiikin ja bändin vuoksi. Say Delicious oli todella miellyttävä kokemus jo pelkästään sijantinsa vuoksi Kolmannella linjalla. Ruoka oli hyvää, fine dining sanoisin. Henkilökunta ihanaa - voin suositella paikkaa. Sinne se porukka jäi Majava baariin, kun heidät hyvästelin 😍

Lauantai oli upea aloittaa ei krapulaisessa olossa Tynkkysen kanssa pitkällä lenkillä ❤️ Kuinka tuntuukin raikas ulkoilma ihanalta tuon hassun hölmön hulvattoman koiruuden kanssa??? Mietinkin taas jälleen... miten pärjään ilman noita happihyppelyitä hänen kanssaan? Noh, jos vain saan jäädä sairaalaan - teen mielikuvituslenkkejä 😀  Rakas veljeni soitti ja tunsin olevani tärkeä ♥️ Ruotsalainen oli kerrassaan rakastettava ja meidän päivä meni ruokavalmisteluissa iltaa varten 💓 Saatiinkin melkein ajoissa suht hyvä kattaus aikaiseksi vieraillemme, hänen siskolle ja miehelleen sekä veljensä perheelle. Kiva ilta, joka valitettavasti kuitenkin päättyi ❤️

En haluu mennä nukkumaan ja kohdata maanantaita - haluun kuitenkin. Haluunko? Ihan ärsyttävän sekava mielentila? Ei tätä voi sanoiksi edes pukea ja teksti on kyllä sen mukaista! Jännittää niin kuinka kaikki lutviutuu, ettei ne laita mua pois sieltä sairaalasta - että hoito sujuu ongelmitta - että kotona pärjätään - että töissä on asiat ok... Että....

Enhän mä olisi koskaan uskonut, että tälläisten fiilisten kanssa joudun painimaan, en tosissaankaan. Mutta, nyt tämä on vaan näin ja tahtomattani. Ja hassua, tunnen huonoa omaatuntoa, kun kaikkia muitakin joudun tällä vaivaamaan - toivottavasti tämä kuitenkin on kohta iso kokemus ja muisto mieliemme syövereissä ❤️ Kiitos, kun jaatte tän mun kanssani - olen siunattu.

Hyvää yötä rakkaat, matka jatkukoon ♥️