Harjoittelen tässä huvikseni tätä blogin pitoa, kun tämä Vuodatus.net on vielä uusi tuttavauus ja toisakseen ajatukset seikkailee niin julmetusti.

Pakattiin itsemme Ruotsalaisen ja Tynkkysen kanssa lauantai aamusta biiliin ja huristeltiin möksälle Tammelaan. Olikin ihan kiva ylläri-pylläri, kun siellähän oli lunta monta senttiä! Aivan eri oloista kuin täällä harmaassa ja pimeässä Espoossa.

Hurjan hauskaa oli seikkailla Tynkkysen kanssa metsässä ja räpsiä muutamia fotoloita. Ruotsalainen lämmitti puusaunan ja saatiinkin hellän pehmoiset löylytykset lauantain kunniaksi. Hassua, sekaiset ajatuksetkin antoivat hetkeksi lomaa :) Mä olin melkein vetämässä lumikenkiä jalkaan :D

Eilen sunnuntaina se sitten taas iski - se jäytävä huoli,  pelko ja epävarmuus - juuri, kun olin perjantaina haarniskoinut itseni niin lujaan kuntoon ja valmis tähän 10 vrk:n odotuksen piinaan! Kyllähän tämä oikeesti sittenkin syö, kun koko ajan on epävarma tunne onnistuuko se kantasolusiirto vai laittavatko minut hetimiten 'maitojunalla' jo maanantaina takaisin kotiin? Onko iho siinä kunnossa, että koko show saadaan käyntiin? Entä, jos sairastun flunssaan? Mitä jos luovuttaja sairastuu tai peruukin koko jutun? Mitä jos jos jos jos!!!! Ihan kuin minussa olisi kaksi minää tällä hetkellä; toinen puoli uskoo - luottaa - on vahva kun se toinen puoli pelkää - panikoi - velloo itsesäälissä.

Ei auta itkut markkinoilla, nyt on vaan oltava vahva ja vakaa, muttei liian vakava. Heppoo kuin heinänteko.... Niinhän? Just nyt sain mieleeni, että ompahan muuten kiva lukee sitten tää artikkeli, kun kaikki on voiton puolella! Eikös? Pitää olla onnellinen, että voin ja saan olla töissä. Että jaksan aamulla nousta ja lähteä lenkille Tynkkysen kanssa. Että ruoka maistuu ja olo on muuten aivan kuin terveellä. Voisi olla huonomminkin asiat?

Näissä tunnelmissa tänään, oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille <3