Hyvää huomenta!

Mulla oli tarkoitus pitää välipäivä blogissa, mutta en nyt sitten malttanutkaan. Tänään tiputus täällä osastolla 7A ja ollaan yhden pojan kanssa näemmä aina samaan aikaan hoidoissa ja näemmä myös käänteet ovat samanmoiset - eli hälläkin lääke vaihtui. Me ollaan osaston päivähuoneessa hoidettavana. No tuo nuori kaveri on kauhea kitisemään; ' ärsyttää tää ramppaaminen täällä - mulla on kylmä - saanko peittoa - väsyttää hirveesti' etc. Ja hän ei todellakaan paljon muuta puhele ja hoitajalle tietty.

No, mä tulin tähän ennen sitä ja täällä oli yksi enkelikasvoinen todella hieno nuori mies aamukahvilla (potilaana osastolla). Luulisin olevan iältään noin 20 vee. Reippaasti toivotteli huomenet ja alkoi lyhyesti kertomaan tarinaansa. Saanut torstaina diagnoosin ja joutunut heti sisään tänne ja hoidot alkoi a.s.a.p. Hän hymyssä sanoi sanoi, että ollaanhan tässä vielä shokissa ja ihanaa, että on niin hyvä tukiverkosto. Minä aion olla positiivisin mielin - ei tästä muuten mitään tule. Mä aioin voittaa tän taistelun! Säälittää vaan oma tyttöystävä, kun hän otti tämän niin raskaasti.... Voi ette usko, kuinka mulla sydämmen laitaa koski 💔 Puheltiin tovi siitä oikeasta asenteesta ja toivoteltiin toisillemme kovasti tsemppiä ja varmasti törmäämme täällä käydessäni.

When you have your strong faith & trust, positive attitude - there is always hope!

Tuolle suloiselle kaverille biisivalinta Elastinen ja Eteen ja Ylös

IFrame-kehys

Voikaahan hyvin!

image.jpg