Heippa kaikille! Täplätäti se on ollut kohta jo kaksi viikkoa töissä :) Eikä täällä kukaan oikeestaan ole kiinnittänyt huomiota mun olemukseeni. Pomo tosin totesi kehityskeskustelussa, että hän haluaa tietää kuinka mä voin - noh, kun sua katsoo niin arvaa ettet kauheen hyvin :D Se ei raukka tiedäkkään mitä mä olen käynyt läpi, mutta enhän mä voi loukkaantua - se on hänen suora tyylinsä esittää asioita. No heart feelings anyway! Hyvin on mennyt, mutta kyllä vaan iltasella väsyttää sillai niinkuin terveesti - tuntuu, että on tehnyt muutakin kuin makoillut kotosalla. Jalat jotenkin protestoivat tätä istumista vastaan, kun päivän aikana turpoaa tunnottomoksi nilkat tai lähinnä oikea nilkka. Illasta on ihan vaikea askeltaa sillä, mutta sitten yön aikana lepo auttaa taas seuraavan päivän koitoksiin. Proffa sattui soittelemaan viime viikolla ja valitusteni tuloksena, hän laittoikin minut ultraan Jorviin, jossa poissuljettiin veritulpan mahdollisuus. Luojan kiitos, ettei sitä sentään löytynyt!

Kävin tänään taas Proffan luona, kun huomenna on tiputus. Kaikki veriarvot ovat kunnossa, vaikka olenkin kovin altis kaikille taudeille tämän olemattoman vastustuskyvyn vuoksi. Hän oli myös tyytyväinen näkemäänsä ja kuulemaansa, näyttää ja tuntuu siltä että tauti on pysynyt aisoissa... Onko se sitten minkä ansiota, sitä ei voi varmasti tietää kukaan. Toivotaan nyt kuitenkin, että tämä boogie jatkuu ja saan pitää kesän ja pidempääkin taukoa kaikista hoidoista ja iho pysyisi kunnossa. Pystyisin käydä töissä ja tavata ystäviä ja viettää aikaa heidän kanssaan ja saisin nauttia myös kesälomasta :) Olisiko nyt sen ihmeen aika, että voisin unohtaa tuon katalan kaverin ja pitkäksi aikaa? Sitä toivon niin <3 Proffa muuten totesi, että olisin vaihtanut väriä punaisesta ruskeaksi :) Minä siihen, että olenkin ajatellut, että sen luovuttajan täytyy olla tummaihoinen... Aiheutti naurunpyrähdyksen jopa hänessä :D Puheltiin myös tästä mun hitokseen rankasta laihdutuskuuristani ja todettiin ettei voi suositella kelleen tätä metodia... Kyllä ne kilot helpommallakin tippuu! No, nyt on pysynyt paino kohdillaan, kunhan ei käännä vaan suuntaa ja ala pirulainen nousta!

Tässä siis toiveikkaana ja onnellisena mennään hissukseen - päivä kerrallansa eteenpäin. Olen niin kiitollinen kaikesta, vaikka kyllä näitä pieniä ja isompiakin murheita aina paikotellen tulee vastaan. Ei anneta niiden lannistaa kuitenkaan, eihän? Huomenna voisi kurvata möksälle ja lauantaina täytynee nostaa kaikille koulutyönsä päättäville malja! Onnea siis heille ja kaikkea hyvää tulevaan.

Tällä viikolla onkin ollut ihania keväisiä päiviä ja saatiin kotona putsattua valokate ja laitettua terde. Nyt täytyisi vielä jumpata se huvikatos ja laittaa soffatyynyt paikoilleen, jotta kesä saisi oikeestikkin tulla jo! Kirjoitushaaveet ovat pysyneet siellä piirongin laatikossa, mutta odotellaan josko se tarinantynkä alkaisi sieltä hissukseen syntyä.

Oikein ihania ja aurinkoisia toukokuun vikoja päiviä, vielä aurinkoisempia kesäkuun alun päiviä ja voikaa hyvin <3 Lämpöö & Valoo & Rakkautta ihan jokaiselle

toivottelee Tuisku