Ajan kulusta ajattelin

Moikka Moi kaikki tyypit! Niin se vaan on kesä ns. mennyt ja elokuuta poljetaan kovaa vauhtia? Uskomatonta miten tuo aika rientää. Pellen vanhassa biisissä Aika, eka kertsi menee näin: "Aika on mahtavampi kuin kumpikaan meistä, aika on vahvempi kuin sinä ja minä yhdessä, aika on kelloa nopeampi - pidä mua nyt kädestä." Ei voi muuta kuin yhtyä noihin sanoihin.

Olikohan joulukuun alkupuolella, kun sairaalassa ollessani ostin liput Nightwishin keikalle Ratina areenalle - noh, se keikka oli nyt viime perjantaina... Kiitos Mia, Vessu ja Minna ihanasta konsertti- ja matkaseurasta, kiitos että jaoitte tän kokemuksen kanssani. Kuinka aika rientääkään?! Muistan vielä, kun siellä hematologisella 7 osastolla mietin, että toivottavasti mä pääsen tonne keikalle? Niinhän mä pääsin ja voi hittolainen miten upea keikka olikin! 'The Flying Dutch' eli solisti Floor Jansen ei ollut alkuun mun mieleen yhtään - ei sitten niin yhtään. Mutta, kyllähän mun on nöyrryttävä ja todettava, että se 'hujoppi' on kyllä älyttömän magee gimma ja mikä ääniskaala muijalla! Bändin pojat näyttää niin pikkuruisilta siellä lavalla ladyn peesissä - HIH! Joo, mut mä olen myyty! Ratinalla oli reilut 20.000 ihmistä ja vaikka ilma oli kolea ja pikkuisen ripsaisi vettäkin tuo elämys oli kokemisen arvoinen kaikkine ilotulituksineen. Ehdottomasti. Niin ja kiitos vielä iskälle ja Tuulalle, kun niin hyvin hoiditte Mr. Tynkkystä <3, joka jo melkein olisi muuttamassa sinne teille!

Mutta joo. Töissä ollaan oltu jo kohta kolmisen kuukautta sairaslomilta palattauani ja kaikki on mennyt ihan hyvin. Väsymys on vaan karsea ja jokapäiväinen kaveri. Aamut ovat ihan mahdottomia, kun pitäisi nousta ja lähteä. Olen sentään kuitenkin käynyt Jerryn kanssa aamulenkit, mutta sitten palattuamme käyn aina uudemman kerran peiton alle pötkölleni... Jotenkin se sänky vaan vetää mut sinne väkisin, vaikka yritän aina sanoa, että töihin pitäisi joutua... Käsien ja jalkapohjien kanssa mennään vaihdellen ylä- ja alamäkeä :D Jotenkin ehkä voisin kuitenkin kuvitella, että ovat nekin parempaan päin. Paino ei ole nyt enää tippunut holtittomasti, mutta ikäväkseni kyllä ruokahalu on kovin kateissa aika usein ja mulla on ollut aamupahoinvointia. Se on itse asiassa tosi ärsyttävää. Ehkäpä sekin taas siitä korjaantuu :) Tässä on tän matkan varrella oppinut, että hissukseen hyvä tulee - eikä nopeita käänteitä ja liikkeitä :) Seuraava check proffalla onkin 20.8, katsotaan josko kävisin varmuudeksi myös näytillä hematologian klinikalla. Mutta, jos näinkin saisin kulkea - en minä tyttö valittaisi. On tämä ihmeiden ihme, että tässä oikeesti porskutellaan? Huomisestahan emme tiedä, muttei siitä tiedä kukaan mukaan. Eikö niin?

Jotenkin haluaisin muistuttaa kaikkia, että nauttikaa ihmiset jokaisesta hetkestä - tunnista - päivästä - viikosta tai kuukaudesta tai vuodesta, what ever. Ei aina ole kaikki hyvin ja elämä älyttömän smoothia ja/tai kivaa, mutta se oma arvokas elämä kuitenkin on olemassa. Voi olla nöyränä kiitollinen kaikesta siitä mitä on olemassa ja mitä on kokenut - nähnyt - tuntenut. Tää matkanteko täällä maailmassa kun ei ole oikeesti itsestäänselvyys. Tai kaikki ne ihmiset ja elävät olennot, jotka ovat poluillemme jostain syystä eksyneet ja/tai mahdollisesti myös poluiltamme pois lähteneet, heilläkin on tarkoituksensa. Näissä tunnelmissa tänään toivotan ihanaa, toivottavasti aurinkoista ja lämmintä elokuuta ihan jokaiselle <3

Käytiin kummitytön Jassun kanssa leffassa viikko sitten katsomassa Ted 2. Itse asiassa leffa oli tosi hyvä - hassun hauska ja osittain kovin surullinen. Omanlainen tarina siitä, että jokaisen elämä on oma arvokas sellainen.

TED%202png.jpg