Tänään on se päivä, kun pakkasin kapsäkkini ja valmistauduin tulevalle matkalleni - matkalle, joka todellakin on matka tuntemattomaan. Olisipa se niin helppoa kirjoittaa tulevasta matkasta Afrikkaan safareille jellonia kuvaamaan tai vaikkapa tilatuista lentolipuista Nykiin shoppailureissulle 😉 Mutta, ei, mun matkani on nyt vähän erilainen. Toki tälläkin reissulla vain mielikuvitus ja villit ajatukset ovat rajoina, kuinka pitkälle kerkeenkään... 😀 Nyt vielä toivotaan, että passi pysyy tallessa! 

Kyllähän mä valehtelisin, jos väittäisin olevani täysin cool tai sinut tän reissun suhteen. EN tosiaankaan, mut mä yritän kovasti - aikuisten oikeesti 😛 Eikäpä tälläisiä mahdollisuuksia ole tarjolla ihan joka puun oksalla, kunnioituksella ja nöyrällä mielellä tähän lähden, jos tai KUN se minulle suodaan.

Mun blogini tarkoituksena on toimia eräänlaisena matkapäiväkirjana, joka toimii terapiatyökaluna itselleni - informaatiokanavana läheisille - viimeisenä, muttei vähäisimpänä, mahdollisesti vertaistukena jollekin sitä tarvitsevalle. Toivottavasti ❤️ Toivon omaavani niin paljon voimia - hyvää boogieta, että tekstiä syntyy yhden romaanin verran ainakin! Ja olishan se tietysti hienoa saada lukijoitakin tälle rompsulle. Teksti voi joskus olla raadollistakin, mutta silloin on lupa skipata se sivu 😀 

En nyt ala kirjoittamaan koko karseaa potilashistoriikkiani, vaan keskityn aivan lähihistoriaan, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Kaikki te minut tuntevat tiedätte historian tämän huonon kaverini kanssa. Ja jos suinkin joku tuntematon tän blogin löytää ja siitä itselleen jonkinlaista apua kokee saavansa, voi minuun olla blogin kautta yhteydessä mahdollisten lisäkysymysten muodossa. Autan kovin mielelläni, jos vain pystyn.

Näissä tunnelmissa, Vain Elämää duettoja kuuntelemaan - katselemaan ryhdymme. Toivon, että pidätte penkistä kii ja pysytte mun matkassa, mutkissa ja ala- niin kuin ylämäissäkin 😍  Koen olevani siunattu, kiitos siitä teille.