maanantai, 16. lokakuu 2017

Joku voi tarvita juuri SUN soluja 💓

Voi miten hienoa!

Kantasolurekisteri jakoi FB:ssa ilosanomaa; "Mieletöntä! Kantasolurekisteri on saanut tänä vuonna kaksinkertaisen määrän uusia jäseniä vuositavoitteeseen nähden! 8000! Kiitos ihan jokaiselle jäsenelle ja puolestapuhujalle . Rekisteriin mahtuu ja sinne tarvitaan vielä lisää auttajia, jokainen jäsen on tärkeä. Sana kiertämään." Tehdään päivän hyvä työ ja jaetaan sanomaa, sillä jokainen rekisteriin liittyvä voi olla jonkun apua tarvitsevan pelastava henkilö - se, se on jotain niin kovin ihmeellistä ja suurta ❣️❣️

No mutta, meillä on Wonkalandiassa ollut wauhtia ja waarallisia tilanteita 😏 Pikkumies on, noh sanotaanko aika vilkas - uskalias - reipas - utelias ja niin valloittava isoine egoineen! Onhan tässä neljässä viikossa tullut astuttua koiran pissiin ja kakkaankin, kotona on niin sotkuista ja sekaista, mutta niistä viis. Tuo otus kasvaa ihan älytöntä vauhtia ja ennen kuin sitä kerkeää huomatakkaan, on hän jo teini-iässä ❣️❣️ Aluksi mietimme, että eihän se myttynaama kasva ollenkaan - annetaanko liian vähän ruokaa.... Kunnes yhtenä päivänä tajusimme, mielipaikastaan, kenkälaatikosta ettei äijä enää mahdu nukkumaan siihen boxiin 😜😂😜

Pojat.jpg

Wonka on ottanut pikkuveljensä todella hienosti huomiinsa. Toki selvästi välillä nauttii omasta saamastaan ajasta ilman riiviötä, mutta kuitenkin ottaa Onnin viereensä - allensa - päällensä muttei kuitenkaan omalle ruokakupilleen. Ei ole tylsää päivää enää ollut, paitsi nää rankkasateet on vähän syönyt muijaa mäessä, jos ei myös koiruleitakin?

Pitäisiköhän koputella puuta, mutta olen onnistunut tarpomaan ilman sairasteluita tahi mitään vaikeuksia tämän syksyn? Toivotaan, että näin saisin jatkaakin. Lenssukausi tosin jo alkanut, mutta josko kävisi tuuri ja välttyisi niiltä pöpöiltä! Syyskuussa kävin Proffan tai molempien luona ja kyllähän se on ihan älyttömän mahtava fiilis, kun molemmat toteavat tilanteen olevan niin hyvä! Pääsääntöisesti uskallan olla onnellinen ja luottavainen, mutta välillä huomaan pelon sotkevan ajatuksiani ellei jopa järjenjuoksuani 🙄🙃 Kelien ja tilanteiden mukaan olemme yrittäneet kyllä kävellä kunnon lenkkejä, pikkumiestä välillä kantaen, jos hälle iskenyt väsy. Ja nyrkkeilytunnit ovat kyllä viikon kohokohta. Ihan tekisi mieli kotiinkin hommata säkki, johon saisi milloin vaan niin tahtoessaan purkaa tuntemuksiaan 🥊😅 Peruskunto jos pysyisi hyvänä, niin jaksaa sekin kantaa melko pitkälle. Niin ja mulla kun tuli aika ajoin omituisia vatsan väänteitä ja löysää vatsaa, aloitin laktoosittoman elämän ja niin vaan loppui sekin oireilu?

Ollaan oltu aina möksällä, kun vaan kyetty. Syksy on kiva aistia siellä värien ja luonnon helmassa, vaikka sitä vettä on tullutkin melko reippaasti. Tänä vuonna, harmiksemme emme saaneet sitä joutsenlaumaa vieraaksemme, joka viime syksynä yli 60-päisenä meiltä teki lähdön lämpimään. Mä salaa jokaisena vkl:na olen toivonut, että josko he sittenkin laskeutuisivat pe-iltana lammelle... Mutta ei 😢 No onneksi pimeiden iltojen iloksi, musafriikille telkussa on pyörinyt taas joka syksyiseen tapaan Vain Elämää, pitkästä aikaa jopa Idolskin. Ja alkaahan TVoF:kin taas jossain vaiheessa 🎼🔝🎼 Sanni on kyllä taas yllättänyt mut ja niin täysin - hän on vaan NIIN LAHJAKAS! Jaksan vaan ihmetellä. Me oltiin kummipojan kanssa myös juhlistamassa Jaren ja VilleGallen 30 vee syntsiä Hartwall arenalla, joulukuussa pääsen Haloo Helsingin areenakeikalle ja ennen joulua vielä Ultra Bran kolmas Helsingin gig onnisti onneksemme. Ens keväänä Rag n Bone Man ja Sunrise Avenue 🎼🔝🎼 Ja voisimpa kuvitella alkukesästä vielä Nightwishinkin tulevan Suomeen keikalle.... Ainakin näin toivon hartaasti. Paljon elämyksiä mitä odottaa 🤗🤗

syksy.jpg

Hei! Mä toivon, että teillä on ollut kiva syksy ☔️🍁🍄 Olette käyneet sienimetsässä ☔️🍁🍄 Nyt vaan nautitaan kuulaasta lokakuusta, odotellaan talven tuloa, pikku pakkasia ja sopivasti valkoista lunta ❄️🌤🌨🌞

Piitkääästä aikaa pakko linkittää blogibiisi, joka oikeutetusti Sanni ja Juha Tapio feat. Apocalyptica - osui ja upposi mun sydämmen sopukoihin 🎯💘

https://www.youtube.com/watch?v=Ip1c5o8q79E

 

maanantai, 4. syyskuu 2017

H-U-P-S-I-S-T-A-! Taisi se kesäkin peruuntua... ja ehkä syksykin on peruttu 😱

Hyvää päivää ja alkanutta syyskuuta!

 

Hei, mä oon oikeesti nyt nolona ja äärettömän pahoillani! Mitään liian hämmentävää ei ole tapahtunut pienessä elämässäni. Hävitin vaan taannoin kevään korvilla kirjoittamisen ilon. Ihan niinku totaalisesti. Kävin kerran jos toisenkin täällä blogissa ja olin sormet näppäimillä... mutten saanut edes otsikkoa aikaiseksi, pää ja sydän oli aivan tyhjä. Enkä mä edes tiedä miks? Miks mulla löi niin tyhjää? Mutta, onneksi, tai enhän mä nyt tiedä onko se kenenkään muun onni, paitsi ehkä omani, että eräs henkilö mua 'muistutti laiminlyönnistäni'. Kiitos siitä vielä 'Hannay'. Hän oli löytänyt tämän minitarinani ja ihmetteli ystävällisesti kuinkahan mahdan voida tällä hetkellä....

Kiitos kaikille - kaikelle - kaikkialle, mä voin ihan älyttömän hyvin! Tosin ette varmasti usko, että on tässä kesän aikana ollut vähän kiviäkin polulla. Mistähän sitä taas aloittaisi, yritetäämpä kronologisessa aikajärjestyksessä seikkailla lyhyesti läpi nämä muutamat kuukaudet tän yhden elämän keväässä-kesässä-alkavassa syksyssä.

Ihan aluksi. Yksi ihana muisto alkukesästä on ihan pakko jakaa... Me käytiin Wonkan kaa yhdessä melomassa Espoon Siikajärvellä   🛶💓🙈🐾. Voi, kuinka upeeta meillä oli.

GP010312.jpg 

Huhtikuussa viimeiksi niin tohkeissani ilakoin aloittaneeni kuntonyrkkeilyn. No sehän olikin todella ihanaa, niin kauan kun sitä kesti. Tosin tässä selkä-jumituksessa suurena apuna oli kevään ensi auringon säteiden innoittama pihan kesäkuntoon laitto. Eräänä aamuna huomasin, etten oikein voi istua, enkä oikein seistäkkään, enkä maatakkaan, enkä olla oikein mitenkään päin. Eihän siinä muu taas auttanut, kun kipaista lääkäriin. Röntgenin kautta pääsin fyssarille ja löysimpä hyvän hierojankin. Alin nikamaväli selkarangassa on kovin matala ja onhan siellä kauttaaltaan alkavaa kulumaakin havaittavissa. Hitaasti, mutta varmasti kuntoutin itseäni kohti kesäkuussa alkavaa kesälomaa. Tänä vuonna olimmekin ottaneet loman kovin aikaseen ja aloitin lomani jo 16.6. Meillä olikin, keleistä huolimatta, tosi kiva ja aikatauluista vapaa lomajakso möksällä. Wonkalla oli kaverina ihana Spanish Hippie, eli Wolf (hoitokoira kennelistä, josta Wonkakin on).

W%26W.jpg

Voi, että meillä oli kivaa katella noiden kahden tohinoita ja hommaamista! Wolf on alle vuoden vanha poika, syntynyt Espanjassa. Älyttömän ihanan iloinen pikkupoika, joka sai meidän Mr. Flower Poweriinkin vähän puhtia.

No, eihän se loma olisi loma, jos jotain ei sattuisi ihan loppumetreillä... Aah, niin joo. Tämän episodin meinasin jo unohtaakin. Mutta, mä sain hyvältä ystävältäni sellaisen upean Taffelin sup-laudan, ilmatäytteisen sellaisen... Eiköhän sitä sitten pitänyt päästä yhtenä kauniina päivänä, puusavotan jälkeen, kokeilemaan. Hyvin innokkalla ja typerällä otteella vieläpä. Olin jopa youtubesta katsellut opetusvideoita kuinka aloittelija saa touchin tästä lajista... MUTTA! miten ne kaikki unohtuivatkin matkalla rantaan................................ Vastoin kaikkia sääntöjä - neuvoja - järkeä, päätin loikata laiturilta kaikkine heikkoine tasapainoaisteineni sille omasta mielestäni niin vakaalle laudalle. Arvaatte miten kävi? Tietysti mä rojahdin vasten laituria ja sen rakenteita, niin että selkä auki ja pikkuvarvas poikki. Arvaatte, että sain myös kuulla tästä... Vähin äänin, nöyränä hiivin takaisin kuistille nuolemaan haavojani. Noh, lääkärireissuhan tästäkin tuli. Onneksi ei likaisia tikkuja palkeenkielessä eikä tulehtunutta haavaa vaan olin jo pian ruvilla. Pirun varvas vaivaa vieläkin!

Mutta sitten. Oltiin jo loman viimeisen ja kolmannen viikon keskiviikossa ja tultu kaupunkiin. Käytiin lounaalla thaimaalaisessa ravintolassa. Eiköhän mulla alkanut illasta mahdottomat vatsan väänteet ja omituinen olo valtasi kropan. Kivut ne vaan paheni ja olotila oli ajoittain kauhistuttavakin. Minä vaan sitkeenä olin sitä mieltä, että joku vatsapöpö siitä ruoasta tuli. Kuljin linkussa, mutta torstaille oli sovittuna auton huoltoa, erikoissilmälääkäriä ja töissä konserniraporttien tekoa. Niin eihän niitä minun luonteella tekemättä jätetty! Kivut paheni, mutta kun mulla sattuu olemaan kovin eriskummallisen korkea kipukynnys, en tajunnutkaan kuinka kipeä olen! Vihdoin perjantaina ip jouduin taipumaan ja lupautumaan lähteä vietäväksi sairaalaan. Sitä ennen haimme kuitenkin sen auton sieltä huollosta... Olin neljän aikoihin Jorvissa, ennen yhdeksää vaivuin leikkaussalissa uneen 👀💤. Eipäs siinä parin vuorokauden aikana käynyt sitten pienessä mielessäkään, että se voisi olla umpisuoli. Ja sellainen umppari, joka puhkesi ja tulehdutti vatsaontelon. Ou Nou! CRPkin yli 400 ja tila oli todellakin vakava. Mutta, minullapa sattui taas hyvä tuuri ja kirurgi oli todella hyvä ja kivakin, hän sai onnekseni räjähtäneen umpparin ja märät vatsasta poistettua tähystyksellä. Eli, selvisin vain kolmella pienellä ja hyvin parantuneella haavalla 🙏. Seuraavalle tiistaille makasin sairaalassa ja sitten 'jatkoin lomaani' parilla viikolla kotosalla toipuessa. Tuo toipuminen se ottikin koville tällä erää. Sisso sentään, etten jaksanut oikein kissaa sanoa. Tulin jo töihinkin ja ihmettelin vaan kovin heikkoa kuntoani. Soittelin pitkin poikin omat terveysasemat, Jorvit, omat Proffat ja työterveyslääkärit. Ja kaikki sanoo mulle, että ethän sä tosta nyt hetkessä toivu! Enkä toipunutkaan. Mutta, taas varasin aikaa työterveyslääkäriin. Kuinka ollakkaan tulehdusarvot taas koholla ja eikun röntgeniin. Noh, joku pöpö keuhkoissa ja uutta antibiottikuuria napaan ja sängyn pohjille.

MUTTA, siitä kun mä nousin. Oon kuulkaas niin voimissain, että lenkillä välistä täytyy ihan vetää käsijarrua etten hyppelisi ilosta 😬😁. Nyt lupasin mun suojelusenkeleille, että saavat pitää lomaa, eikä tarvitse painaa ylitöitä 24/7 🤗😇. Yritän pitää itsekin itsestäni huolen.

Paljon kaikkea kivaakin on mahtunut näihin kuukausiin kaiken em. väliin; Tukholman risteily, lapsuuden ystävien kanssa chillailua ja Toto Tammisaaressa, paella partyja ystävän luona, juhannusvieraita mökillä, muita mökkivieraita, ihanien kummityttöjen tapaamiset, koiranäyttelyitä ja ihan vaan möksäoleilua jne. Ja nyrkkeilyt jatkuu 🥊🔝.

MUTTA, meillä on kohta ihan uudet kujeet Wonkalandiassa... Sillä, meitä on kohta 4. Onni Poika (*220717), Wonkan pikkuveli, 'brother from another mother' muuttaa meille 15.9 🐶🙊🐾. IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIKKKKKKKKKKKKKKKK! Onni tulee myös samasta kennelistä kuin isoveljensä. Onko vähän söpö pissanhajuinen pötkylä 💓💓💓 Wonka tapasi pötkylän reilu viikko sitten ja hän toimi esimerkillisen isoveljen tavoin, tervehti pikkukaveria nuolemalla hänen nenukin 💓💓💓. Uskomme, että kaikki tulee menemään hyvin.

Onni.jpg

Tämmöisiä tällä kertaa. Pohjilla käytiin, mutta sieltä noustiin. Toivotaan, että nämä kaikenmoiset jonninjoutavat sairastelut nyt olisivat tässä ainakin vuodeksi etiäpäin. Ja kaikkea ihanaa on eessäpäin, jokaisesta päivästä ja hetkestä olen aina vaan niin kiitollinen niin huonommista kuin hyvistäkin.

Toivottavasti teidän kaikkien kesä on ollut keleistä huolimatta 'aurinkoinen' ja rentouttava ja teillä on taskut täynnä tarmoa tulevan talven ja pimeän varalle.💓 Toivon kaikille kaikkea hyvää ja nauttikaa luonnosta! Tässä väriterapiaa aamusumusta möksärannasta.

Seuraavaan kertaan;

Tuiskunne 

 

Aamusumu.jpg

torstai, 13. huhtikuu 2017

I - I - I - K - ! - ! K-E-V-Ä-T O-N P-E-R-U-T-T-U-!-!

Whaaat? Missä se kevät luuraa?

Niinhän mä viime kerralla hehkutin alkavaa kevättä ja kärpäsiä ja mitäs sitten kävikään? Tässä sitä ollaan Pääsiäisen alla pikku pakkasessa lunta-räntämoskaa ootellen! Olin jo salaa toivonut, että vedet olisivat pyhinä sulat ja me Wonkan kanssa oltaisiin laskettu kajakki vesille möksällä. Noh, taisi jäädä haaveeksi - jospa sen avannon laiturin päähän hakkaisin sen sijaan?

Talviloma tuli lököiltyä ja rentouduttua ihan möksällä, vauhtiahan otin Tallinnan päiväreissulta. Viikko oli kovin aurinkoinen, mutta hitokseen tuulinen ja kylmä. Pesetettiin muutama matto möksänaapurin pesulassa ja siivoiltiin torppa taas ihan perusteellisesti muka kevätpöhinöissä :D Wonkula kyllä nauttii olostaan siellä täysin tassuin, se on niin jotenkin iloisen ja onnellisen oloinen tuolla <3 Kait ne osaltaan nuo pitkät metsälenkit uusin hajuin inspiroi karvajalkaa :)

Töissä on ollut pahuksenmoinen kiirus, tilikauden päätyttyä - deadlinet toinen toisensa jälkeen iskee päälle! Onneksi ollaan kuitenkin voiton puolella lukuunottamatta teknisiä ongelmia käyttämämme tal.hal -ohjelman kanssa. Itse asiassa tää oli taa semmoinen viikko, kun kaikki *tekninen* halusi kääntyä mua vastaan ja alkaa kiukutella! Aika huolella on pikku-pikku kiireessä ketuttanut, kun mikään ei toimi kuten pitäisi toimia! Se on se Murphyn laki, joka pätee tässä suhteessa - kun jokin menee pieleen, niin sitten menee kaikki.

Mun vointi on ollut edelleen hyvä ellei jopa erinomainen :) Niveletkin ovat toimineet jopa vähän paremmin, kun nappaan iltaisin glukosamiinia kuin myös magnesiumia ja voitelen polvia Voltaren Fortella aamuin illoin. Innostuin jopa kaivamaan nyrkkeilyhanskani naftaliinista ja polkasin viikko sitten Art Zenteriin kuntonyrkkeilykurssille. Ai että, se olikin hyvä veto! Kaksi kertaa olen nyt käynyt ja jos näin hyvä pössis jatkuu, jatkan sinne kesäkuulle asti kunnes kurssi päättyykin. Sali on ihana pikkuinen tila kerrostalon alimmassa kerroksessa, jossa erilaisia kamppailu- ja kehonhallintakursseja järjestetään niin lapsille, kuin aikuisillekin. Meitä on tässä naisryhmässä sellaiset 8 henkilöä ja ope tosi kiva ja ihan mestaruustason naisnyrkkeilijä. Kyllä tämä tunnelma täällä on tosiaankin ihan eri kuin jokunen vuosi sitten käydessäni isolla tunkkaisella salilla, jossa monta kurssia yhtaikaa käynnissa ja hiki haisi ulos saakka!

Boxing.jpg

Viime perjantaina särkyi taas yksi pala unelmaa, toiveesta että ihminen lakkaisi olemasta pahin peto toiselle ihmiselle? Mä en vaan voi käsittää mikä helvetti meitä ihmisiä vaivaa?????? Aika sanattomaksi vetää. Olen oikeasti tuon tekemäni 'hajatelma-kuvan' kanssa samaa mieltä - maailma olisi todella paljon kauniimpi! <3

Sweden.jpg

No mutta, melko talvisissa olosuhteissa alamme Pääsiäisen viettoon. Oikein hyvää, rauhallista, lämpöistä ja valoisaa Pääsiäistä kaikille <3

 

perjantai, 24. maaliskuu 2017

Ihan H I M M E E fiilis :O :O

Kevätkärpänen puraisi ;)

No Huh - Huh! Siit on melkein kuukausi, kun viimeiksi 'avauduin' täällä? Niin vaan aika rientää - aurinko paistaa - lumi sulaa - linnut laulaa ja kohta on KESÄ! Huomaattekste kuinka auringon valo saa ihmismielen jotenkin niin valoisaksi? :D :D Mä oon niin fileis - etten meinaa housuissani pysyy, koska oikeesti on kevät - sen kuulee ja tuntee aamuisinkin, vaikkakin pikkupakkasessa... ja meillä alkaa äl oo mm aaa!!!! LOMA siis (y). Jotenkin olen sitä mieltä, että olisinkin jo sen tarpeessa? Huomenna mä lähden lapsuuden ystävieni kanssa käymään Tallinnassa ihan vaan päiväreisuulla ja sitten meidän pikku perhe pakkaa söndaagina auton ja karauttaa möksälle ja ihan koko viikoksi!!!!!

Meadow_offlowers.jpg

Tää himmee fiilis on ensisijaisesti siitä, että mä voin edelleen hyvin. Joo-o, ihan älyttömän hyvin, jos ei ei huomioida mahotonta pökkelöisyyttä - jäykkyyttä ja polvien nitinää-natinaa ;) Jalat on mennyt tosi kompuroiksi, ei se liikkeellä ollessa haittaa, mutta aina noustessa istumasta tai makuulta - se kirpoo! Mä tapasin eilen mun ihanan Proffan, ei hän mulle ihan tältä istumalta reumadiagnoosia kirjoittanut... Kokeilen nyt vähän medisiiniä nivelille ja voidetta päälle, josko vetreyttäisi. Yksi vaihtis voi olla myös se, että mun kroppa huutaa nyt nivelten kautta kortisoonia, tätäkin voin kokeilla ihan itse. Muutoin hän oli erittäin tyytyväinen tilanteeseeni. Ihan ihmeteltiin - kummasteltiin yhdessä mikähän tämän hyvän pössiksen on oikeesti - siis ihan aikuisten oikeesti sitten saanutkaan aikaan... Itse taisin kutsua jo itseäni oman elämäni 'pieneksi lääketieteelliseksi ihmeeksi' :D No jos en sitä, niin ainakin friikki :P

Maaliskuu on ollut vilkas noin niinkuin sosiaalisessa mielessä, mökillä ei olla oikein keretty käydä kuin yhtenä lauantaina yön yli reissussa. Oltiin vieraina 'Pienissä Häissä' ei kuitenkaan jäissä ;) Ystäväpariskunta sinetöi rekisteröidyn parisuhteensa avioliitoksi, niin joukkovihkimisessä kuin omissa juhlissaankin. Siinä sitä tanssattiin häitä :D Sitten me käytiin katsomassa Arena näyttämöllä Lava-ammuntaa hyvän ystävän kanssa. Ja AE ETTÄ! Kyllä se Ulla Tapaninen vaan osaa tuon hauskuuttamisen! Ihan veet silmissä piti hekottaa. Noh, sitten viime perjantaina oltiin kummipojan kanssa Jäähallissa Black Boxissa, no HIMMEENÄ tietty Mikael Gabrielin keikalla! Oli mahtava - ihana - suloinen - viihdyttävä ja himmee kokemus! Poika tykkäsi, kuin myös Ruotsalainen ja Hip-Hop -täti oli AIVAAAN fileis! On se söötti kaveri tuo Miklu! Osa setistä esitettiin taustabändin kanssa ja se toimi ihan törkeen hienosti! Alla mun pieni kollaasi MG:sta keikalta <3

Himmee.jpg

Semmosia tämmösiä - ei kummempia. Toivotan kaikille ekaksi kivaa viikonloppua, sitten iloista ja hyvää kevään alkua ja viimeiksi muttei vähimmäksi lämpöö - valoo ja rakkautta <3

maanantai, 27. helmikuu 2017

PawWow 🐾 🐾

Lepposaa laskiaisen aikaa!

Luin wikipediasta (kait tämä olisi tosin pitänyt tietääkin), että kirkollisessa mielessä laskiainen aloittaa paastonajan, joka kestää sitten pääsiäiseen saakka. Samalla ikäänkuin hyvästellään pimein talvi ja aletaan odotella kevättä. Ei tekisi kyllä yhtään pahaa olla jonkinmoisella kevätpaastolla ja 'puhdistautua' kesäksi :P Mut, sitä tarvittavaa selkärankaa ei kuitenkaan löydy! Yeesshhh! Näinhän se siltikin on, että kohti valoa mennään eikä meinata. Ihanaa kun aamusta jo alkaa valjeta, kun koirulin kanssa palaillaan lenkiltä ja vastaavasti illasta on paljon pidempään valoisaa. Ei tartte koko päivää pimeydessä vaeltaa niinkuin hetki sitten ;)

Pimeydestä huolimatta me ollaan vietetty ja nautittu viikonloput möksällä, kun siihen on ollut mahdollisuus. Ihmeen älyttömän hyvä tuuri onkin käynyt, kun lauantait ovat olleet ihan uskomattoman upeita ja aurinkoisia? Ollaan voitu ulkoilla ja ihan huolella <3 Yhtenä lauantaina käytiin kävelyretkellä Saaren kansallispuistossa ja löydettiin polun varrelta, rantsusta kiva ja suojaisa laavupaikka tulevia retkiä ajatellen. Kotiin (möksälle) palattuamme pidettiin picnik omassa rannassa ja höntsäiltiin karvakuonon kanssa jäällä. Viime lauantaina meillä olikin kummipoika mukana ja läksimme luistelemaan Pyhäjärven jäille. Harmiksemme rata oli melko huonossa hapessa viime viikon pyryjen jälkeen ja luistelu ei oikein ollut nautinnollista, vaikka keli oli mitä parhain! Noh, minusta kun on tullut tälläinen lärppä, jonka suu ei tahdo pysyä kiinni ei sitten millään, niin aloin jutustella yhden mönkkäriäijän kanssa siellä jäillä :)

lauantai.jpg

Hän, siis yksityishenkilönä, pitää tuota rataa kunnossa ja muutenkin ajaa laduille pohjat yms. kävelyreitit. Yhden toisen miehen kanssa roijasivat pöytiä ja tuoleja sekä kaasugrilliä siihen rantaan kaikkien yleisesti käytettäväksi. Vievät tulentekotarpeita läheiseen saareen, jossa laavu kaikkien käytettävissä. A-J-A-T-E-L-K-A-A-! Ihan hyvää hyvyyttään ja omasta mielenkiinnosta luonto-oleiluun ja retkeilyyn tekevät tämän kaiken??? Minähän tuumasin, että hattua nostaisin jos ilkeisin :D :D Löytyy siis ihan aikuisten oikeesti ihmisiä, joilla on se kuuluisa S-U-U-R-I    S-Y-D-Ä-N   <3 <3

iceman.jpg

Ontheice.jpg

Meillä oli repussa kuumat kaakaot, makkarat ja tilpehöörit. Olipa se Ruotsalainen jopa nuotiopuut pakannut mukaan.... <3. Niinhän me sitten mönkkärimieheltä saamamme vinkin pohjalta matkasimme yli jäiden pieneen saareen retkelle eväitä nauttimaan - luonnontulen äärille <3 Ai että, tarviiko edes kertoa kuinka mahtava oli tuo iltapäivä.

Olenko mä muistanut kertoa, että me käytiin Wonkan kaa koulussakin tässä kuukauden päivät, tosin vain torstai-iltaisin? Se oli sellainen arkitottelevaisuuskurssi koirille, mutta myös meille hihnan toisessa päässä oleville. Ekan kerran jälkeen mä aattelin, että tuleekohan tästä mitään.... Kun ne muut kurssikamut niin neli- kuin kaksjalkaisetkin, samoin kuin kaikki ne miljoonat ellei jopa triljoonat hajut siellä tilassa kiinnosti niiiiiiiiiiiiiiiin paljon enemmän kuin mä ja mun käskyt ja namit... Mutta, jo toisella kertaa huomasin, että hittolainen - tuo karwanaama oikeesti kuuntelee mua ja on yhteydessä minuun ;) Meillä oli sitten jokaisella koirakolla tehtävänä vikalle kerralle harjoitella temppu, jotta pidettiin temppusirkus :D Noh, mehän oltiin tietysti Wonkan kaa harjoiteltu 'ihan viimeisen päälle trikki';) Käyty jopa Luukin koirapuistossakin monena iltana treenaamassa ja mitä hittoa!? Viittä vaille ennen lähtöä otettiin vielä kenraaliharkat ja ei temppu onnistukkaan.......... MUTTA, voi miten hienosti me suoriuduttiin! Siis ihan kybällä onnistuttiin! Arvaatteko kuinka ylpee mä olin tuosta kaveristani? En meinannut halliin mahtua! Ja vielä sitten harjoiteltiin siellä 'houkutusten highway' -temppua kaikkien kanssa kimpassa. Koiran täytyy juosta nameilla ja leluilla höystetyn radan läpi omistajansa luo. Niin, meidän Wonkula, ainoana ryhmästä teki täysin puhtaan suorituksen. Olin haljeta ylpeydestä ja onnesta. En siksi, että me nyt hienosti tehtiin temppu jos toinenkin. VAAN, ylpeänä ja onnellisena siitä, että tiesin ja tajusin ja tunsin, että meidän välillä on oikeasti yhteys - se on oikeesti unconditional love ja PawWow <3

Näissä tunnelmissa tähän uuteen viikkoon toivotan kaikille hyvää sellaista <3 Lämpöö - Valoo ja rakkautta <3