Hello!

Hui, kohta kuukausi mennyt siitä, kun viimeiksi täällä jotakin rustasin... Taas tuo aika se vie mennessään! Mihinkä me jäätiinkään viimeiksi? Noh, lomat on ainakin lusittu ja seuraavia saakin ootella. Ihana kaksiviikkoinen olikin! Tosi rennolla fiiliksellä mentiin ja oltiin ja se olikin ihan paras veto. Tuntui kuin loma olisi kestänyt oikeesti kauemminkin, eikä siis pitkästynyt -tunnelmissa vaan päinvastoin. Nähtiin paljon ihmisiä ja mökkikelitkin olivat suotuisat. Vointikin on ollut erinomainen ja tuntuu, että voimat ja kondis sen kuin paranee viikko viikolta! On se oikeesti mahtava fiilis, kun tuntee jaksavansa melkein kuin ennen vanhaan :) Ruokahalukin tuntuu olevan kohdillaan, kun voisin pienen sian syödä... Ja paino sen kun nousee. Illanvietoissa perjantai ei ole mulle paras ilta, koska silloin huomaan viikon jälkeisen väsyn painavan ja tuntuvan lähinnä jalkapohjissa. Mutta, auta armias jos kekrit osuu lauantaille - tätä tätiä ei pysäytä mikään eikä ketään :D Täällä töissä kollegat ihmettelevät mun vauhtia, mutta nyt mennään eikä meinata, ei tässä auta käsijarrua päälle vetää. Toivotaan nyt vaan ettei mitkään lenssut pääsisi kiinni minuun ja vauhti pysyisi tasaisen tarmokkaana pitkin syksyä ja talveakin :)

Minä tohkeissani innostuin kauniista revontulista niin, että ilmottauduin sellaiselle sähköpostilistallekin, johon tulee viestiä mikäli olosuhteet ovat suotuisat revontulien esiintymiselle myös täällä etelässä. Monena iltana / yönä olen käynyt kurkkimassa ikkunan takaa tähtitaivasta, mutten epäonnekseni nuita valoilmiötä ole vielä bongannut :( Sitten toisakseen, en kuule saapuvaa sähköpostia öiseen aikaan, kun nukun niin sikeästi... Onkohan siis mission impossible?? :P Sain mä onnekseni kuvattua ja ihailtua edes komeeta täyskuuta monena iltana!

Eipähän tässä muuta, kun nyt mielenkiinnolla odottelen perjantain mielenilmausta ja sen mukanaan tuomia lieveilmiöitä. Saas nähdä onnistutaanko saamaan täällä piskuisessa Suomessa työmarkkinalähtöinen suurlakko aikaiseksi. Johan siitä onkin aikaa, kun edellinen sellainen oli 1956. Aika villiä touhua, kun oikeen ajattelee asiaa. Kustannukset ja seuraamukset, jos eivät nyt ihan kestämättömät ole niin karvaat kuitenkin! Mitähän ne Japanissa miettivät, kun ensi kerran laitan kk-raportin ja kerron näistä lakkotunnelmista... Olen jo nyt saanut sympatiaviestiä maalaillessani Suomen talouden tilaa heille :) Ja kuulkaas. Alkaahan Jarkko Holma Show ens torstaina, puhumattakaan uudesta Vain Elämää kaudesta perjantaina, jotain hauskaakin tiedossa nääs!

Näissä tunnelmissa kohti uutta viikkoa. Lämpöö - Valoo - Rakkautta toivon kaikille <3 Kuukuvat on mun omia otoksia, mutta arvatenkin nuo revontulet on lainattu.